Ennen ammatti valittiin nuorena, ja usein ensimmäisessä työpaikassa pysyttiin eläkeikään saakka. Yhteiskunnan muutokset, uusien ammattien ja työalojen synty ja entisten katoaminen, ovat muuttaneet vanhaa mallia. Nykyään sanotaan, että ihmisen on hyvä olla valmis opiskelemaan ainakin kolme ammattia elämänsä aikana. Toisaalta koulutusjärjestelmä on muuttunut niin, että nykyään on helpompi opiskella aikuisena, työn ohessa tai oppisopimuksella.
Monessa ammatissa tai työpaikassa on vaikea saada täysipäiväistä työtä. On ihmisiä, joiden on pakko tehdä kahta työtä jotta saavat palkan riittämään. Myös työsuhteen kesto on muuttunut. Ennen tyypillinen työsuhde jatkui vuodesta toiseen. Nykyään on enemmän ja enemmän määräaikaisia työsuhteita, eli työsuhteen alkaessa sovitaan myös se, milloin se päättyy.
Osa-aikatyön ja lyhyiden työsuhteiden lisäksi myös työttömyys vaikuttaa monen suomalaisen elämään. Suomalainen yhteiskunta on aina arvostanut työntekoa ja edelleen moni ajattelee, että työttömyys on häpeä tai ainakin se kertoo epäonnistumisesta. Vaikka työtön itse hyväksyy sen, että työtä ei ole, varsinkin vanhemmille ihmisille perheessä tai lähellä se voi olla vaikeaa.
Tällä hetkellä Suomessa eläkeikä on 65 vuotta, mutta se varmaankin nousee tulevaisuudessa. Ihmiset elävät kauemmin ja terveempinä kuin ennen. Siksi tarvitaan lisää ihmisiä tekemään työtä ja maksamaan nykyisiä eläkkeitä. Työura pitäisi myös aloittaa nykyistä nopeammin, eli opiskelijoiden pitäisi valmistua ja mennä töihin nuorempana.
Se, miten arvokas jokin ammatti on ihmisten mielestä, ei ole yksinkertainen asia. Yleensä arvostetaan ammatteja, joihin pitää opiskella pitkään, kuten esimerkiksi lääkäreitä tai opettajia. Nykyään myös se, että on jonkin alan asiantuntija, on arvostettua. Menestyneitä yrittäjiä, liikemiehiä ja toimitusjohtajia arvostetaan.