Puhekielten ominaisuuksia
usein sanan loppu -i, -a tai -ä katoaa
- Mis sä oot?
- Mä asun isos talos.
- Toi siivos eilen.
ea - ee eä - ee oa - oo
- Sä oot kauhee!
- Mullon vihree takki.
- Hienoo!
usein sanan keskellä d muuttuu tai katoaa
joskus sanan loppu-n katoaa
- Mullon vähä rahaa.
- Mullon paljo.
- Toi o punane.
Pronominit muuttuvat tai lyhenevät
| mä |
mun |
mulla |
| sä |
sun |
sulla |
| se |
sen |
sillä |
| tää |
tän |
tällä |
| toi |
ton |
tolla |
Numerot muuttuvat
- yks, kaks, kol, nel, viis, kuus, seittemän, kaheksan, yheksän, kymmene,
ykstoist, kakstoist, kakskyt, kolkytkaks...
*he* + yksikön 3. persoona (verbi)
- pojat tulee
- tytät nauraa
- ne istuu
me + passiivi
- Me mennään ulos.
- Me syödään nyt.
-ko muuttuu usein -ks
- Onks sulla kelloo?
- Tuleksä mun kaa?
- Meeksä kaupunkii?
esim. olla-, mennä-, tulla-, panna-, tarvita -verbeistä lyhyt muoto
- Mä oon ope.
- Sä meet ulos.
- Koska sä tuut?
- Mä paan rahat taskuun.
- Mä tarviin uuet kengät.
